Tavaroiden vähentäminen.

Viikko lähtöön ja nyt tuntuu, että pikkuhiljaa kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tänään siskoni tuli auton kanssa hakemaan kaikki tavarat, jotka haluan säästää ja vei ne äitini varastoon. Onneksi hänellä on varasto, jossa säilyttää minun ylimääräisiä tavaroitani. Nyt huoneessani on vain sänky, varapatja, tuoli, pukkijalat ja pöytälevy. Tai siis onhan minulla vielä vaatteet kaapissa, mutta ne pitäisi käydä läpi ja sitten pakata matkalaukut. Verhotkin otin pois, joten turha minun edes kuvitella saavani unta, koska on niin valoisaa. Huomenna sänky vaihtaa omistajaa eli myin sen ystäväni V:n pikkusiskolle, jonka nykyinen sänky on aivan kaamea.

Tasan vuosi sitten olin saapunut Shanghaista Suomeen. Välillä ihmetyttää kuinka tämä aika menee niin nopeasti. Tuntuu, että joku on painanut pikakelaus nappia ja minulla ei ole kontrollia siitä. Onneksi minulla on vielä aikaa nähdä ystäviä ja viettää heidän kanssa aikaa. Nyt olen huomannut, että kuinka alkaa tulla haikea olo, koska kaikki muut jatkavat täällä elämäänsä ja välillä voi tuntua, että he unohtavat minut. Minulla taisi käydä niin, kun asuin jenkeissä, hirveän moni ei pitänyt yhteyttä ja en aina halunnut olla se henkilö, joka tekee aloitteen. Onneksi minulla on nyt ystäviä, jotka pitävät yhteyttä minuun omasta aloitteestaan. En kuitenkaan tarkoita, että kaikki ns. vanhat ystäväni olisivat jättäneet yhteydenpidon ja ymmärrän kyllä, että heilläkin on oma elämä ja kiireet, mutta olisi kyllä välillä mukavaa tietää heidän ikävöivän minua. Minullahan oli välillä ihan hirveä ikävä ystäviäni ja odotin innolla heidän näkemistään. Tämä on vähän tälläinen "angsti" postaus, koska tavaroiden pakkaaminen saa minut ajattelemaan kaikkea tapahtunutta.

Mutta nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta huomenna olen pirteänä muuttamassa viimeisiä tavaroitani ennen Juhannusta ja ihania Juhannus perinteitä.

Nämä jäljellä ja huomenna ei näinkään paljoa. 

Sisareni nuorin poika L oli hienosti mukana muuttamassa tavaroita.

One week before the move to UK and now everything is starting to fall into places. My sister drove to Helsinki today to help me move all of the stuff that I wanted to keep, into my mom's garage. Luckily there is room for my stuff, so that I would not have to worry about renting a storage room or something else. Now my room is very bare, there is only my bed, table, chair, spare mattress and two suitcases. There are still some clothes in the closet and I have to go through all of them, what to keep and what to throw away. I even took the drapes of so I don't think I'm going to sleep at all this night because it is so light outside. Tomorrow my bed is getting a new owner, my friends little sister is buying this, she really needs a good bed, trust me I know.

Exactly one year ago, I flew to Helsinki from Shanghai. Where has the time flown? It feels like somebody is pushing fastforward button on my life and I cannot control it. Luckily I still have some time to see my friends and spend time with them. I'm going to miss them so much. I have started to feel melancholic about this move, because everybody are going to continue their life and I'm not part of it and I might feel that they have forgotten me. That happened to me when I was living in Seattle. My friends did not contact me that often and I felt that I had to always start the contact. Luckily it is not the same now. I do not mean that all of my older friends ditched me and I do understand that they have their own life and things, but it would be nice to know that they miss me. I missed them so much and waiting to see them again was a pain. Sorry about this angst angst writing, it's because I have been packing my life away again and visiting the memory lane.

Now there is a bed calling my name so that tomorrow I'm going to full of energy to pack and move the last of my things before the Midsummer.